Hyvyys

Hyvä vuosikokousväki!

Olen viime aikoina silloin tällöin palannut isoisäni pitämiin puheisiin, joita on julkaistu erilaisissa kokoelmissa. Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankin tilinpäätöspäivällisillä vuonna 1953 hän, silloinen pääjohtaja, puhui näin:

”Tunnen hyvin erään liikemiehen, joka kerran oli ennen perhettään joutunut yksin viikoksi kesälomalle maalla. Tällöin hän, kerran siihen aikaa ja tilaisuutta saadessaan, mietti elämänsä tarkoitusta ja olemisen ongelmia seitsemän päivää ja osia öitä. Mutta hän havaitsi ymmärryksensä köyhäksi. Hänen päätelmänsä johtivat alituisesti epämääräisyyksiin ja umpikujiin, ja jäljelle jäi vain yksi selvä ja arvoltaan epäilemätön elämän prinsiippi, jonka hän kiteytti yhteen sanaan hyvyys.”

On kiinnostavaa, että tilinpäätöspäivällisillä ylipäätään pohditaan tällaisia asioita. Minulle asian tekee erityisen kiinnostavaksi isoisäni käsialalla tehty viittaus sanaan ’liikemiehen’. Siinä lukee: ”Paappa itse.”

Hyvyys on sanana ja arvona yhtä konstailematon ja napakka kuin Lions-järjestön motto ja periaate ”Me palvelemme”. Me-muoto viittaa samaan kuin isoisäni reunahuomautus: palveleminen tai hyvyys ei ole silkka ihanne tai symbolinen asenne. Se on totta tai ylipäänsä mitään vain omakohtaisena. Parhaimmillaan siitä tulee elämänmuoto.

Maailma saattaa parhaillaan olla hyvinkin syvällisessä murroksessa mitä tulee hyvinvoinnin jakautumiseen ja yhteiskunnallisiin ihanteisiin. Kulttuurien ja kansojen kohtaamisia ei suinkaan leimaa myönteinen uteliaisuus, molemminpuolinen kunnioitus ja yhteisten etujen tunnistaminen, vaan ehkäpä enenevässä määrin epäluulo, torjunta ja omanvoitonpyynti. Sikäli kuin näin tosiaan on, yhä varmemmin tarvitaan hyvyyttä ja palvelua.

Mitä enemmän on saanut, sitä enemmän on annettavaa. Mitä suuremmat voimavarat, sitä enemmän voi palvella. Mitä ehdottomampaa hyvyyttä on itse kohdannut, sitä vähemmän asettaa ehtoja sen osoittamiselle.

Yhtenä Hitlerin viimeisistä uhreista teloitettu saksalainen luterilainen teologi Dietrich Bonhoeffer kirjoitti vankilassa uudenvuodenrunon, joka on mukailtu kirkkomme virsikirjaan numerolla 600. Sen viides säkeistö alkaa sanoilla ”kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman” ja kuudes säkeistö vastaavasti ”hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin”.

”Hyvyydellä” viitataan tietenkin itse Jumalaan; kristillisen uskon mukaan Jumala ei ole pelkästään ”hyvä”, vaan itse hyvyys. Mainittu kuudes säkeistö jatkaakin: ”Illasta aamuun kanssamme on Luoja, häneltä saamme huomispäivänkin.”

Tätä rohkeuden henkeä, luottamusta hyvyyteen niin pienellä kuin isollakin alkukirjaimella, toivotan teille kaikille ja teidän palvelutyöllenne. Sitä tarvitaan nyt ja tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessa. Vielä muistissa olevassa menneisyydessä jotakin vastaavaa osoittivat ne enimmäkseen nuoret miehet ja naiset, joiden elämän sota ja pahuus katkaisi.

Lions-järjestön nimen on suomeksi katsottu olevan lyhenne sanoista ”luovuta isänmaasi onnellisempana nouseville sukupolville”. Niin tulivat tehneeksi ne, joiden haudoille tämä vuosikokous nyt lähettää seppeleensä. Meidän tehtävämme on pitää huoli rauhasta ja hyvyydestä ja omasta puolestamme sekä luvata ”me palvelemme” että myös palvella. Meidätkin on kutsuttu elämään toisia varten.