Kolumni, Sana-lehti

”Vaikka tietäisin, että maailmanloppu tulee huomenna, istuttaisin tänään omenapuun.” Reformaation merkkivuoden tunnuksena oli vihreä puu ja punaiset armon omenat, kun kerran tämä lainaus on pantu Lutherin nimiin.

Mutta vaikka Lutherin kootuissa teoksissa onkin toistasataa tuhtia osaa, tätä virkettä ei sieltä löydy. Se on yksi niistä monista tunnettujen henkilöiden viisauksista, joita nämä eivät koskaan ole lausuneet.

Maailmanloppu ja omenapuu tulivat yhtä kaikki mieleen, kun Turussa sytytettiin valot tuomiokirkkotorin joulukuuseen. Se nimittäin tapahtui päivää ennen tuomiosunnuntaita. Vaikka maailma loppuisi huomenna, tänään silti sytyttäisin kuusen valot.

Sitä edellinen päivä oli Black Friday. Se kertoo siitä, miksi etuajassa oltiin. Pitkäperjantailta kuulostava musta perjantai on jälleen uusi amerikanherkku ja kulutusjuhlapäivä. Kun adventti alkoi tänä vuonna vasta 3.12., nyt oli jo kiirus avata joulumarkkinat.

Syystalvi on kuin onkin musta ja pimeä. Juuri tänään päivä on sitä paitsi koko vuoden lyhyin. Valoa totisesti kaipaa.

Elähdyttävä valo ei kuitenkaan paista marketeista – vaikka minulla ei olekaan mitään joululahjoja vastaan ja vaikka minua häiritseekin se suoranainen moralismi, johon Me käymme joulun viettohon lankeaa.

Joulun valonlähteestä on kisattu alusta alkaen. Juhla sijoitettiin harkitusti talvipäivänseisaukseen, jolloin oli vietetty ”Voittamattoman Auringon syntymäjuhlaa”.

Kirkkoisä Augustinus pani valot kohdalleen: ”Sitä aurinkoa palvelevat jumalanaan ne, jotka eivät sokeassa mielessään näe todellista vanhurskauden aurinkoa.”

Mikä ettei ja periaatteessa kyllä. ”Vanhurskauden aurinko” Jeesus-lapsen nimityksenä vaatii silti aikamoista teologisen käsitteistön tai hengellisen erityiskielen hallintaa.

Paremmin asiaa valottaa maalaustaide. Joulutauluissa valo ei kohdistu seimen lapseen. Ei tarvitse eikä voi, koska hän itse on valon lähde.

Vaikkei ymmärtäisi vanhurskaudesta mitään, tajuaa ensisilmäyksellä, että juuri tuossa ”valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa”.

Joulun lapsi valaisee maailmaa edelleen: eihän enää ei ole mahdollista olla kunnioittamatta jokaista ihmistä ja kaikkea elämää.

Kirkko toistaa ja toivottavasti myös todellistaa tätä kirkasta totuutta maailman tappiin asti.