Unohdetut ihmiset ja heidän elinympäristönsä heräävät eloon, ikuisuus palaa

Valokuvat ovat avoimia ikkunoita menneeseen, mutta itse asiassa aika äskeiseen maailmaan. Olen skannannut varmaankin tuhansia vanhoja valokuvia digitaaliseen muotoon. Tietokoneella niitä on helpompi järjestellä ja tutkiskella. Ajan hammaskaan ei pääse kuviin enää puremaan, ja niitä voi jopa korjailla.

Vanhoissakin kuvissa on joutavanpäiväisiä ja teknisesti epäonnistuneita. Niistä ei alkujaankaan ollut kenellekään mitään iloa eikä tule koskaan olemaankaan.

Päinvastainen kokemus on kuitenkin paljon tavallisempi. Valokuvat herättävät kuvaamansa ja kuvattavansa eloon. Ne ovat avoimia ikkunoita menneeseen, mutta itse asiassa aika äskeiseen maailmaan.

Vaikka vanhat kuvat ovatkin mustavalkoisia, ei elämä ennenkään sellaista ollut. Vaikka ihmiset saattavatkin pitkien valotusaikojen vuoksi näyttää jäykiltä, he olivat meidän kaltaisiamme.

Mitä enemmän kuvia katsoo, sitä ilmeisemmäksi käy yhteys ja yhtäläisyys. Ja sitä enemmän noita ihmisiä ja heidän maailmaansa arvostaa.

Valokuvaamisesta on tavattu puhua ikuistamisena. Kansiot, kaapit ja piironginlaatikot kuitenkin pursuavat kuvia ihmisitä, jotka kyllä ”ikuistettiin”, mutta joiden ikuisuus katkesi jo ajat sitten.

Vaikka kuvat sinänsä säilyisivätkin, tunnistetietojen puuttuminen tekee niistä mykkiä. Ihan tietyistä ihmisistä tulee vain joitakuita ja tärkeästä rakennuksesta vain jokin talo jossain. Maisemasta tulee pelkkä maisema eikä se enää ole se aivan olennainen paikka.

Aina kun joku kuolee, kuvat mykistyvät. Vainaja vie mukanaan hautaan tiedon siitä, keitä ja mitä haluttiin ikuistaa ja miksi. Samalla joutuvat surman suuhun myös jälkeenjääneiden yhteydet omiin juuriinsa ja yhteiseen entisyyteen.

Tätä vastaan kannattaa harata. Esivanhempien elämä ja työ, usko ja rakkaus tai sielunmaisema ja mielenmaisema ansaitsevat muodostua muistikuviksemme. Meille tekee hyvää antaa niille arvoa.

Onneksi on netti. Koskaan ei ole ollut näin helppoa jakaa kuvia ja tunnistaa niiden kohteita. Facebookin ryhmissä ikuisuus palaa voimaan, kun unohdetut ihmiset ja heidän elinympäristönsä heräävät eloon.

Kaiva kuvasi esiin, katso ja jaa.