Rauha on kävelemistä

Viime viikolla olin Bolognassa katolisen Sant’Egidio-yhteisön järjestämässä uskontojen rauhankokouksessa. Puhujia ja panelisteja oli runsaasti toista sataa, ja kaikki me tietenkin puhuimme rauhan puolesta. Jos rauha olisi kiinni sitä puolustavasta puheesta, se vallitsisi kaikkialla.

Mutta mistä puhutaan, kun puhutaan rauhasta? Kuuntelin avajaisissa tarkkaan, mitä syyrialais-ortodoksisen kirkon johtaja, Antiokian patriarkka Ignatius Aphrem II sanoi. Syyrialaiset kun ovat kokemusasiantuntijoita.

Rauha merkitsee sitä, että voimme kävellä rauhassa kadulla. Rauha on sitä, että voimme kävellä vaikka sitä Suoraa katua, jonka varrella apostoli Paavali asui Damaskoksen tiellä kokemansa ilmestyksen ja Jeesuksen seuraajaksi kääntymisensä jälkeen.

Rauha tarkoittaa, että voimme kävellä Damaskoksessa myös Umaijadi-moskeijaan, jota pidetään Johannes Kastajan hautapaikkana. Rauha on sen yli tuhatvuotisen uskontorajat ylittävän yhteiselämän jatkumista, jota Syyriassa vasta aivan viime aikoina ovat alkaneet tuhota uudenlaiset paikalliset intressit ja kansainvälinen politiikka.

Niinpä! Rauha on kuin onkin tiellä ja kadulla kävelemistä. Joskus pyhillä paikoilla tai pyhille paikoille, jopa pyhiinvaellusta. Mutta enimmäkseen ihan vain kävelemistä, kaikessa rauhassa.
Jotakin vastaavaa tulin ajatelleeksi jo nelisenkymmentä vuotta sitten. Komppaniamme marssi lokakuisessa säkkipimeydessä ja sateessa rapaista tietä. Ohittamistamme taloista loistivat kirkkaat ja lämpimät valot, kun taas me olimme menossa yöpymään kylmään ja märkään metsään.
Päätin aina muistaa, kuinka hienoa onkaan aivan tavallinen siviilielämä.

Se on uskomattoman upeaa. Se rauha, jota hehkutetaan, josta puhutaan ja jota tavoitellaan, on tavallista elämää. Rauhan toinen nimi on arki.

Arjen ja rauhan tajua on syytä aktiivisesti pitää yllä. Sant’Egidion perustaja Angelo Riccardi totesi viisaasti, että rauhassa eläneiltä on kadonnut tuntuma siihen, kuinka harvoja askeleita tarvitaankaan, jotta ollaan keskellä konfliktia.

Kun kävelee tietoisena, ei joudu marssimaan.