Kolumni, Maaseudun Tulevaisuus

Kuvat ja kuvakieli ovat uskon äidinkieltä.

Luin lomalla John Haldonin kirjoittaman Bysantin historian. Ihan vain huvikseni, vaikka kysymyksessä onkin tietynlainen Turkin esihistoria. Kun Turkki on sekaisin, ei ole haitaksi hankkia lisää tietoa.

Yksi virke kirjassa jäi vaivaamaan. Haldon selostaa yli sata vuotta kestänyttä riitaa, saako pyhiä kuvata ja ikoneita kunnioittaa. Kun myönteinen kanta vihdoin voitti, ikonit kannettiin 11.3.843 juhlakulkueessa Hagia Sofian kirkkoon.

Haldon kertoo, että tapahtumalla on edelleen oma juhlapäivänsä ortodoksisessa kirkkovuodessa ja jatkaa: ”Tavalliselle kansalle asialla ei liene ollut suurta merkitystä.”

Höh. Noin pöljän lausahduksen jälkeen aloin epäillä koko muunkin kirjan luotettavuutta. Kansahan tapoja kannattelee jos mikä.

Wikipedia osuu takuulla paremmin oikeaan: ”Ikonoklasmia [kuvien kieltoa] kannattivat erityisesti ylemmät yhteiskuntaluokat: ylemmät papit, piispat, sotilaat ja aateliset. Ikonien puolustajien kannatus sen sijaan oli suurinta etenkin alemman papiston, maaseutuväestön ja munkkien keskuudessa.”

Kyllä kansa tiesi. Kuvat ja kuvakieli ovat uskon äidinkieltä. Vuonna 843 jako idän ja lännen kristikuntaan ei vielä ollut tapahtunut. Aikanaan myös luterilaisuus päätyi yhteisen kirkon kuvamyönteiselle kannalle, vaikka reformaation radikaalisiipi kuvia raastoikin.

Monessa vanhassa kirkossa on ollut kaksi päällekkäistä alttaritaulua. Ylempi kuvaa ristiinnaulitsemista ja alempi ehtoollista. Ne kiinnittävät katseen ja mielen siihen, mikä on olennaista. Mihin kaikki perustuu ja miten me otamme sen vastaan.

Myöhemmissä tauluissa on kuvattu monia muitakin Jeesuksen elämäntilanteita, erityisesti kirkastumista. Enimmäkseen alttaritaulut ovat opettavaisia, harvat kutsuvat rukoukseen. Ehkäpä myös siksi luterilaisissa kodeissa ja kappeleissa on yhä enemmän tukeuduttu vuosisataiseen ikoniperinteeseen.

Oman kotini kappelinurkassa on ikoni Kristus kaikkivaltias. Kuulun, vastoin Haldonia, sellaiseen kristikansaan, jolle sillä on suuri merkitys. Kristuksen ikoni kutsuu ja vetää kanssakäymiseen hänen itsensä kanssa.