Kolumni, Maaseudun Tulevaisuus

’Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni’, huudahtaa Job vanhassa raamatunkäännöksessä.

Vanha testamentti käyttää vahvaa kuvakieltä. Kääntäjillä ei ole ollut sen kanssa aina helppoa. Käyttäisikö outoa heprean kielikuvaa vai kuvaisiko sen tarkoitusta sillä tavoin kuin omassa kielessä on tapana?

Vuoden 1933 raamatunkäännöksessä Job huudahtaa, että munaskuuni hiukeavat sisimmässäni. Kun suomessa tunteita ei kuitenkaan sijoiteta munuaisiin, vuonna 1992 Job sanoo: Tätä minun sydämeni kaipaa. Edelleen puhutaan sisäelimestä, mutta meille tutummasta.

En ole ainoa, jota arkaainen kieli ja erikoiset sanavalinnat kiehtovat. Ne muistuttavat siitä, että kun Jumalasta puhutaan, yritetään saada sanoiksi jotakin sellaista, joka ylittää kielen rajat. Jumala ei käsitteellisty ja uskokin vain osin ja vaivoin.

Viimeksi minut pysäytti psalmilause (42:2) Perniön Alikulman satavuotiaan rukoushuoneen seinällä. Niin kuin peura himoitsee wesipuroille, niin minun sieluni himoitsee Sinua, Jumala.

Psalmikohdan käännökset ovat arkistuneet kerta kerralta. Kun 1776 peura himoitsi vettä ja ihminen Jumalaa, 1933 kerrottiin, kuinka peura halajaa vesipuroille ja minun sieluni halajaa sinua, Jumala.

Vuonna 1992 peura janoissaan etsii vesipuroa ja samaan tapaan minä kaipaan sinua, Jumala. Vaikka etsimisestä onkin kysymys ja vaikka kaipaus onkin väkevä sana, halajamisen ja himoitsemisen voimaan ja kokonaisvaltaisuuteen ne eivät yllä.

Käyntikorttini taustapuolella on lainaus Ernesto Cardenalilta, nicaragualaiselta papilta, runoilijalta ja kulttuuriministeriltäkin: Ken maistaa pisarankin Jumalaa, on ikuisesti suunniltaan.

Siinä on samaa henkeä – tai Henkeä – kuin Jumalan himossa. Kaikkien aikojen käännökset ovat psalmin seuraavassa jakeessa yhtä mieltä siitä, että minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Pisarakin riittää, mutta ilman sitä elämä ei suju tippaakaan.

Jumalalle on ominaista pakahduttaa kieli ja mieli. Ellei niin olisi, Jumala olisikin vain jumala, maailman osa ja käsitettävä kohde. Ei sellainen sammuttaisi janoa, tyydyttäisi himoa eikä täyttäisi kaipuuta.