Kolumni, Kirkko ja me -lehti 10/11

Matkailu avartaa. Se laajentaa horisonttia myös ajattelun eikä vain kokemisen osalta. Niinpä kun kävin aiemmin tässä kuussa ulkomailla, tulin tuumanneeksi ainakin suomalaiselle lomamatkailijalle tyypillistä hinnoittelukeskeisyyttä. Miksi halvalla pääseminen tuottaa niin suurta tyydytystä ja epäilykin ylihinnasta niin syvää ahdistusta?

Vain harvoin kysymys on rahasta sinänsä. Useammin jostakin peri-inhimillisemmästä. Oikea hintataso saattaa liittyä niinkin syvämietteisiin seikkoihin kuin kunniaan ja häpeään, paikkaan ihmisten joukossa ja minäkuvaan.

’Special price for you’ on ikään kuin lupaavinaan kaveruutta tai jopa ystävyyttä. Joku on huomaavinaan juuri minut ja tarjoavinaan minulle jopa eritystä hyvää. Jos lupaus kuitenkin on tyhjä tai jopa valheellinen, minusta tuleekin pelkkä kohde ja väline. Tämän muutoksen kokee häpeänä: on nolostuttavaa ja ihmisarvolle käyvää joutua esineellistetyksi, kun oli melkein valmistunut vuorovaikutukseen.

Halvat hinnat taas ovat jotenkin oikeita. Ne ovat aitoja eikä niillä vedätetä. Ehkei rasvamatkoille Ruotsiin ja villapaitareissuille Mustamäen torille viime kädessä vetänytkään silkka rahan säästö, vaan kokemus reiluudesta? Kun minua ei selvästikään käytetä hyväksi, minulla on täysiarvoinen paikka maailmassa ja ihmiskunnassa. En ole objekti vaan subjekti, en kohde vaan toimija.

– Ajatuskokeita on kiva tehdä, silloinkin kun tuumaukset saattavat mennä vähän överiksi. Vaikka jo tähänastiset voivat olla hiukka liika viisaita, mielessä on vielä sitäkin uhkarohkeampi aatos – se joka koko fundeerauksen pani liikkeelle. Voisiko nimittäin ajatella sellaista perusluottamusta, joka olisi vain vähän kulloisenkin kohtelun varassa; ’miksi ette ennemmin salli tehdä vääryyttä itsellenne’?

Voisi ja ei voisi. Toisaalta kristityn kunnia ja häpeä, paikka maailmassa ja identiteetti ovat kaikki annettuja sellaisenaan eikä niitä enää rakennella eikä testailla. Ne antavat pohjaa, varmuutta ja sietoa. Toisaalta ihminen, kristittykin, on loppuun saakka toinen toisensa peili ja elintila, hengitysilma ja ravinto. Lahjan saaminen elvyttää, riistetyksi tuleminen jäytää. Aina.

Ehkä kristillinen perusluottamus kuitenkin auttaa antamaan tippiä vapain sydämin ja olemaan surematta matkailumaan noussutta hintatasoa?