Ketä lukea ja miksi luottaa
2.9.2022
Sotilasprofessori Aki-Mauri Huhtinen totesi tuoreessa kolumnissaan (HS 16.8.), että ”informaatiovirroista saatavat kiksit korvaavat tekstin ääressä tapahtuvan merkitysten pohdiskelun”. Siltipä vain jäin hänen kirjoitustaan miettimään.
Huhtinen otsikoi kirjoituksensa Minuus on puhelimen kamerassa ja päättää napakkaan loppunousuun: ”Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen ohittaa luetuksi tulemisen.”
On kutkuttavaa ajatella, että joku ”tulee luetuksi” samaan tapaan kuin kuulluksi tai nähdyksi. Kun jonkun pitempi puheenvuoro tai pysyvämpi fundeeraus noteerataan, sen myötä otetaan vastaan hänet itsensä.
Paitsi että Huhtisen mielestä sellaista tapahtuu entistä vähemmän. Luulenpa hänen olevan oikeassa. Ainakin pitäisi ensin tulla nähdyksi, jotta ehkä voisi tulla myös luetuksi. Kuulluksi tuleminen on siinä välissä.
Kuka ja millainen sanoo, on yhä olennaisempaa. Se värittää sen, mitä sanotaan. Jos tunnen, samastun ja pidän arvossa, saatan joskus jopa jaksaa lukea enkä vain katsella kuvia.
Netti ja somemaailma vahvistavat ilmiötä, mutta ei se ole uusi. Miellyttävää persoonaa ja luotettavaa ihmistä on aina katsottu ja kuunneltu myötäsukaisesti. Tai jopa uteliaana, silmät ja korvat auki.
Jeesus oli sikälikin mielenkiintoinen persoona, että hän ei harjoittanut kirjallista vaikuttamista. Hän ei ”tullut luetuksi”, koska meidän tietojemme mukaan hän ylipäätään kirjoitti vain kerran ja silloinkin hiekkaan (Joh. 8:6,8).
Suhde Jeesukseen ei ole suhdetta tekstiin, vaikka hänestä kirjallisesti kerrotaankin. Usko on luottamussuhde, joka avaa silmät ja korvat ja saa näkemään maailman ihasteltavana ja kuulemaan elämän äänet raikkaina.
Vaikka Jeesus ei olekaan teksti, juuri hänestä on kirjoitettu erityisen paljon. Ja vaikka usko ei olekaan suhdetta lauseisiin vaan persoonaan, kristillinen usko on sellainen viisaustraditio, josta on paljonkin kiinnostavaa kirjoitettavaa.
Filosofisesti koulittu ortodoksinunna Maria Normanbylainen murahti jo viitisenkymmentä vuotta sitten ja siis ennen nettiä ja somea: ”Ihmiset haluavat pelata pelejään ja olla kiinnostavia. Mitä ajattelu merkitsee, siitä he eivät ole kiinnostuneita.”
Ehkä kiksit eivät korvaakaan ”tekstin ääressä tapahtuvaa merkitysten pohdiskelua”, vaan lukemamme avaa meille oven siihen, miksi on perusteltua luottaa ja kehen.