Kolumni, Sana -lehti

Loppukesällä kävin ensimmäistä kertaa Wittenbergissä. Paikan päälle meneminen tuotti jälleen kerran saman kokemuksen: siellä tapahtunut tuli todellisemmaksi, kun mielen kartalle piirtyi silminnähtävä ympäristö.

Kun Luther ja hänen reformaatiotiiminsä paikallistuivat ja ajallistuivat, he myös inhimillistyivät. Luther ei näyttäytynyt Raamattua uhmakkaasti puristavana säihkysilmäisenä uskonsankarina. Sellaisia kuviahan on monen seurakuntasalin seinällä.

Kun ensi viikolla vihdoin tulee kuluneeksi täydet 500 vuotta teesien julkistamisesta, Luther saakoon kaiken sen kunnian, mikä hänelle kuuluu. Häneen henkilöityy historiallinen käänne, joka Kristuksen kirkon tervehdyttämäksi totisesti tarvittiin.

Lutherin persoona ja vaikutushistoria ovat vahvat. Niistä ei pääse eroon eikä tarvitsekaan päästä. Kun reformaatiota kuitenkin juhlitaan limittäin pyhäinpäivän kanssa, pari ajatusta voi uhrata sille, miksi ja keitä jo perille päässeitä kristittyjä me muistelemme.

Reformaation alkuaikoina luterilaiset papit edelleen saarnasivat pyhien elämästä. Tämä jatkui vuosikymmeniä. Totta kai siitä onkin paljon opittavaa, miten evankeliumi ja usko kussakin ihmisessä todellistuvat. Siksi myös nykyiset puhujat mieluusti viittaavat siihen, mitä joku tunnettu kristitty sanoi tai teki.

Sittemmin moni vanhan kirkon esimerkillinen kristitty on jäänyt meille vieraaksi eikä kaikkien muistelua pysty enää ylöslämmittämään. Vuosituhannen vaihteessa kirkolliskokoukselle tarjottiin muistopäiväkalenteria, mutta ei siitä mitään tullut. Ehkemme oikein enää tiedä, keitä erityisesti muistaa.

Pyhäinpäivänä jokaisen kristityn vaellus tunnistetaan muistamisen arvoiseksi. On aivan paikallaan, että nykyinen pyhäinpäivä sulauttaa yhteen aiemmat kaikkien pyhimysten päivän ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivän. Jokaista yritystä kristityn elämäksi sopii kunnioittaa ja vaalia sen muistoa rakkaudella.

Tänä merkkivuonna muistelen kuitenkin erityisesti Philipp Melanchthonia. Kuollessaan hän jätti viestin molemmille puolilleen. Vasemmalla luki: ”Sinut päästetään vapaaksi synnistä ja vapautetaan teologien kitkeryydestä ja raivosta.”

Oikealla kerrottiin päämäärä: ”Menet valoon, näet Jumalan, katsot hänen Poikaansa ja opit ne ihmeelliset salaisuudet, joita et tässä elämässä ole voinut ymmärtää.”

Tällaisesta uskon ja rauhan miehestä on oppimista juuri nyt.