Käsi sydämelle, älä töni!

Olin viime vuosituhannella melkein seitsemän vuotta merimiespappina Rotterdamissa. Vaikka merimieskirkko olikin auki 365 päivänä vuodessa – paitsi karkausvuosina, niin kuin aina muistimme täsmentää – talon ulko-ovi oli aina kiinni.

Syy oli selvä. Ympäristö oli sen verran rauhaton, että kaiket päivät lukitun oven lisäksi meillä oli myös yöksi suljettavat metalliset ikkunaluukut.

Tunnistimme kuitenkin suljetun oven hyvän puolen. Jokaista ovikellon soittajaa mentiin erikseen vastaan, jokaiselle avattiin ovi juuri häntä varten ja jokainen toivotettiin tervetulleeksi kädestä pitäen.

Totuin tähän niin vahvasti, että myös kesälomalla Suomessa ojentelin kättäni vanhoille tutuille. Moni oli moisesta läheisyydestä aivan hämmentynyt: ”No joo, kätelläänpäs nyt oikein tosiaan tällä lailla niin.”

Jossain välissä suomalaiset ovat kylläkin alkaneet halailla. Vähän epämääräisesti ja hämmentyneen oloisesti, mutta silti. Minä puolestani harrastin hollantilaiseen tapaan jopa poskisuudelmia niin pitkään kuin se tuntui luontevalta.

Tätä kaikkea aloin muistella, kun seurasin telkkarista EU-johtajien keskinäisiä tönimistervehdyksiä. Ehkä sellainen sopiikin noihin tapaamisiin – en tiedä. Ehkä siellä saa tilaa vain kyynärpäätaktiikalla?

Nyt kättely on pannassa hyvästä syystä. Näinä aikoina käsihygienia kannattaa. Käsiä pitää pestä saippualla ja lämpimällä vedellä ainakin Isä meidän -rukouksen ajan. Ja rukoilla passaa aika tiuhaan.

Piispantarkastuksilla olen ennenkin aika ajoin käynyt vessassa pesemässä kädet. En siis ”pesemässä kädet”, vaan pesemässä kädet. Kohdatessa kun on kätelty. Katsottu silmiin ja kosketettu.

Vaikkei kättely kai koskaan enää palaa entiselleen, kyynärpäätervehdyksen antama viesti on täysin väärä. Väistä! Älä tule lähelle! Mene pois!

Moni muslimiystäväni vie käden sydämelle, ellei kättele – ja usein silloinkin, kun on kätellyt. Niin minäkin olen nyt tehnyt. Katson silmiin, kumarran toista ihmistä ja annan ymmärtää hänen olevan sydämelläni.

Mitä enemmän se on totta, sen parempi.

Kuva: Piispa Kaarlo Kalliala ja kirkolliskokousedustaja Pekka Heikkilä tervehtivät kyynärpäätervehdyksellä toisiaan tönimättä.