Joulun tuoksu
20.12.2019
”Pakeni, pakeni Neitsyt Maria, oikealla käsivarrellaan kolmivuotias poikansa.” Näin alkaa moni Nastja Rantsin aikoinaan Salmissa Martti Haaviolle kertoma karjalainen ”pyhäintaru”.
Kansanrunoudentutkimuksen professori Martti Haavio oli runoilijapappi Jaakko Haavion isoveli, runoilijanimeltään P. Mustapää. Hänellä jos kellä oli korvaa kertomuksille.
Hyvä, että keräsi ja julkaisi nekin, jotka kertovat Marian pakoretkestä. Joosef tosin on unohtunut niistä jonnekin. Miehen karu osa tässä kokonaisuudessa on jäädä marginaaliin. Vaikka evankelista Luukas ei kaihdakaan kutsumasta Joosefia isäksi (2:33), kaikki keskittyy aina vain äitiin ja lapseen.
Nastja Rantsin maailma jakautuu kahtia: siihen, joka suojelee ja siihen, joka ei. Haapa ei anna turvaa, ja siksi sen lehtien pitää vapista maailman loppuun asti. Katajaan puolestaan voi turvata.
”Niin Jeesus-lapsi pani katajaan hajupihkan tuoksun. Ja vielä nytkin kataja tuoksuu pyhälle savulle.”
Paavalin mukaan kristitty levittää ”Kristuksen tuntemisen tuoksua”. Varmaankin juuri silloin, kun antaa turvaa ja pitää huolta.
Ihan katajana. Ja ihan Joosefina, heikon suojelijana ja pyhän mysteerin varjelijana.