Ihan sama

Olen käynyt lukuisissa kouluissa ympäri arkkihiippakuntaa. Oppilaat tykkäävät kysellä piispalta kaikenlaista autosta avioliittoon ja lempiväristä taivaaseen. Siihen en osaa vieläkään vastata, mitä piispa tekee. Tapaan kääntää kysymyksen jollekin mukanani olevalle papille.

Kysymykset ovat yleensä sitä vaativampia, mitä vanhempia kysyjät ovat. Pyhimmästi kysyi kuitenkin se pieni poika, joka istui voimistelusalin lattialla, katsoa tapitti minua suoraan silmiin ja kysyi: ”Onko kaikilla ihmisillä sama Jumala?”

Tuommoiseen kysymykseen ei voi vastata yläviistosta, vaikka kuinka olisi seisten ja aikuinen ja joku ihmeen piispa, joka ei itsekään oikein tiedä mitä tekee. Onko kaikilla Jumala? Onko Jumala kaikille?

”Ja sano, ristille ripustettu mies, jonka kädet ovat verestä raskaat: Mitä vastaan niille, jotka kysyvät? Nyt, nyt: ennen kuin uusi hiljaisuus asettuu silmiin, ennen kuin uusi tuuli nousee ja uusi ruoste kukkii.” (Salvatore Quasimodo)

Mitä vastasin sille, joka kysyi? On. Kaikilla ihmisillä on sama Jumala. Yksinkertaisesti siksi, että Jumala on yksi. On vain yksi Jumala.

Entä sitten muut uskonnot – ellen juuri tällä hetkellä kirjoittaisi näitä sanoja, pakkaisin matkalaukkua lähteäkseni uskontojen kansainväliseen rauhankokoukseen. Mihin Jumalaan ne tähtäävät?

Yhteen ja samaan, koska on vain yksi Jumala. Mutta kristitystä – minustakaan – ne eivät oikein osu.

Uskonto ja Jumala eivät kuitenkaan ole sama asia. Ei arkkipiispa Martti Simojoki aikoinaan syyttä suotta kirjoittanut kirjaa Uskonto vai Jumala. Ne voivat olla vaihtoehtoja, koska ei uskonto Jumalaa tee. Jumala on kuka on, opetti mikä tahansa uskonto hänestä mitä tahansa.

Kaikilla ihmisillä ei ole sama uskonto, vaikka kaikilla ihmisillä on sama Jumala. Minä uskon, että Jumala on yksi ja kolmiyhteinen: Isä, Poika ja Pyhä henki. Luotan siihen, että Kristuksessa meille välittyy Jumalan todellisuus ja hyvä tahto. Tällainen usko ja luottamus on kristityllä, muut uskonnot turvautuvat muuhun.

Olla kristitty merkitsee sitä, että on etuoikeutettu. Ei tee hyvää keskittyä siihen, että se merkitsisi minun olevan oikeassa. Kristinusko ei ole paras tuote kilpailussa uskontojen markkinoilla. Sellaiseen kisaan ei pidä ollenkaan lähteä.

Kristitty on Kristuksen seuraaja eikä voi olla ottamatta hänestä opikseen. Jeesukseen vetosi foinikialaisen äidin ja roomalaisen sadanpäällikön usko ja luottamus. Hän muisteli lämmöllä syyrialaista Naamania ja sarpatilaista leskeä. Hänen vertauksensa sankari on samarialainen eivätkä oman uskonnon erityisosaajat.

Olla kristitty merkitsee etuoikeutta nähdä ja kuunnella läheltä, mitä Jumala meille ja meistä tahtoo. Olla kristitty ei ole lupa omistella tai hallinnoida Jumala-nimistä kohdetta tai käsitettä. Kristitty on sitä vastoin vastapäätä pyhää tai paremminkin Pyhää. Hän hurmaantuu ja kauhistuu Jumalasta, hän pelkää ja rakastaa Jumalaa.

Mitä syvempi on tämä Jumalan taju, sitä arempi kristitty on itsensä suhteen ja sitä nöyrempi muiden suhteen. Ties vaikka hän useinkin kohtaisi ”anonyymejä kristittyjä”, jotka toisesta uskonnostaan huolimatta ovat vähintään yhtä avoimia Jumalan itseilmoitukselle ja itsensä antamiselle kuin kristityn nimeä kantava konsanaan.

Samoja jumalanluomia kun ollaan. Sama Jumala kun on kaikkien Isä.