Kolumni Sana -lehdessä 24.6.2021

Vuosi tai pari sitten luin jutun reaktiovideoista. Koska kirjoittaja ei heti aluksi selittänyt, mistä on kysymys, hän siis oletti ne tunnetuiksi. Joillekin käsite tottakai oli tuttu, mutta minulle ei.

Reaktiovideot ovat vastaavia kuin Sohvaperunat, mutta kattavammin ja yleisemmin. Niissä seurataan, miten ihmiset johonkin reagoivat. Miten joku vaikkapa säikähtää, suuttuu, riemastuu tai liikuttuu.

Jutun kirjoittaja oli aiemmin suhtautunut reaktiovideoihin hiukan yliolkaisesti, mutta jäänyt kuin jäänytkin koukkuun. Jokin niissä viehättää. Ellei esikokijan seuraaminen olisi kiehtovaa, ohjelmatyyppiäkään ei olisi.

Äkkiseltään tuntuisi kiinnostavammalta kokea itse, ikään kuin ensikertaisesti. Ei katsella vaikutuksia, vaan vaikuttua. Mutta ehkä sittenkin on olennaista seurata jälkiä.

”Jälkien seuraaminen” viittaa kahtaalle. Toisaalta siihen, että seurataan katseella ja mielenkiinnolla, millainen jälki jostakin tapahtumasta tai teosta jää. Toisaalta se viittaa siihen, että seurataan jonkun jättämiä jälkiä hänen perässään.

Kristinuskoon kuuluvat molemmat ulottuvuudet. Kristuksen seuraaminen on uskon peruskuvaus. Reaktiovideot eivät puolestaan kuulu kaanaankieleen, mutta niihin liittyvää kokemustodellisuutta me kyllä olemme jakaneet jo paljon ennen kuin videoita olikaan.

Malliesimerkki on muutaman sivun päässä, Todistajien ketju. Sana on julkaissut sitä alusta alkaen, siis vuodesta 1945. Kun me luemme, kuinka joku on reagoinut kokemaansa Jumalan kutsuun, me olemme itsekin jollain tavoin Jeesuksen jäljillä.

Flaamilainen maalari Hans Memling kuoli vuonna 1495. Useimmat hänen henkilökuvistaan ovat osa sellaista kokonaisuutta, jonka keskellä on kuvattuna Jeesuksen syntymä tai kuolema. Muotokuvatut ovat katselleet tuota mysteeriä , ja se on jättänyt pysyvän jäljen heidän katseeseensa. Meille on maalattu reaktiokuva, kun videoista ei vielä ollut tietoa.

Näin on ollut alusta alkaen. Mooses sai katsoa vain Jumalan jälkiin, mutta sekin jätti häneen jälkensä: ”Kun Mooses laskeutui Siinainvuorelta molemmat liitontaulut käsissään, hänen kasvonsa säteilivät.”

Hengellinen elämä on reaktiovideoiden maaperä ja perusmuoto. Kristitty kertaa, kuulostelee ja katselee, miten usko kussakin esikokijassa taittuu. Kun tunnistaa Jumalan vaikutukseen toisissa, vaikuttuu itse juuri siksi.

”Hänen jälkensä … on järisyttämistä sinänsä, joka eittämättömällä painollaan jättää (tai pikemminkin painaa) jälkensä”, kirjoitti liettuanjuutalainen filosofi Emmanuel Levinas.

Jäljen painaminen ei kuitenkaan merkitse vain oman sielun tatuoitumista; ”Olla Jumalan kuva ei tarkoita Jumalan ikonina olemista, vaan sitä, että on hänen jäljissään.”

Jälkien seuraaminen tosiaankin viittaa kahtaalle. Toisaalta Jumalan jälkien tunnistamiseen toisissa, toisaalta Kristuksen jäljissä kulkemiseen.

Ne, joihin on jäänyt Jumalan jälki, eivät jätä toisia jälkeen. Sellainen reaktiovideo ja reagointitapa koukuttaa.