Elämyksistä kokemuksiin
1.11.2020
”Koko postmoderni kulttuuri tarkoitti siis kriitikoiden mielestä viihdyttävää pintaa ilman syvempää merkitystä, joten ei ihme, että nautintojen pyörteisiin heittäytyneet ihmiset kokivat olevansa eksyksissä.”
Noinkin kirjoitti mediatutkija Veijo Hietala arvioidessaan äsken (TS 24.10.) David Foster Wallacen kirjaa Päättymätön riemu. Tämä yli tuhatsivuinen järkäle jää minulta kyllä väliin.
Mutta Hietalan arvio nostatti mielleyhtymien tulvan. Päällimmäisenä The Beautiful South -yhtyeen kappale One God. Sen mukaan ”maailma muuttuu disneyksi eikä sille mitään voi”.
Piisi on oivaltava sekä maailmankuvauksessaan että jumalapohdinnoissaan. Otin sen mukaan yhtenä niistä ”levyistä, joista en luovu” ja joita Ylen Radio ykkösellä pyhäinpäiväviikonloppuna soitatan.
Pyhäinpäivän tienoo sopiikin hyvin sen miettimiseen, missä määrin tämä on ”plastic world and we’re all plastic too”. Amerikanherkku ällöween ja sen krääsätuotteet ovat kulttuurin ja mielen muoviroskaa, jonka leviämistä on yhtä vaikea vastustaa kuin koronavirusta.
Suuri Koronavuosi on kuitenkin muuttanut kokemusmaailmaa ja mielenmaisemaa. On tunnistettu ja koettu luonnon ja kulttuurin itseisarvo, kun varta vasten rakennettuihin viihdekeskuksiin ja turistirysiin ei ole ollut pääsyä.
Elämystehtailun voi paitsi toivoa myös ennustaa olevan hiipumassa. Sikäli ja siinä määrin kuin niin käy, sen tilalle tulee kokemus. Vaikka ’elämys’ ja ’kokemus’ voivat tarkoittaa myös samaa, suomen kieli antaa mahdollisuuden jakaa merkitykset kahtia.
Sen mukaisesti elämyksiä tietoisesti nostatetaan, lietsotaan ja hankitaan. Mitä enemmän ja vahvempia, sen parempi. Niihin myös tähdätään, niiden viihdearvo on päämäärä sinänsä.
Kokemus puolestaan merkitsee jonkin olemassa olevan arvon tajuamista ja kirkkaampaa näkemistä. Joskus siinä – niin kuin vaikka toisten ihmisten läsnäolossa, ystävyydessä, rakkaudessa tai työssä – tunnistaa jopa pyhän.
Siksi pyhäinpäivänä käydään haudoilla. Ja koetaan jotain sellaista, jota ei voida tuottaa, tehdä eikä tehtailla.
Kuvassa kirjoittaja siskojensa ja 50 vuotta sitten kuolleen paappansa kanssa. Paappa on itsekin haudattu kuvan sukuhautaan Ähtärissä.